Syksyllä 2011 on luvassa paljon muutoksia. Ikään kuin tässä toistaisi itseään, mutta nyt muutoksista puhuminen tuntuu hyvin perustellulta.
Hallitus on linjannut koulutuspolitiikkaa aika rankalla kädellä, erityisesti toisen ja kolmannen asteen osalta. Perusopetuksen tulevaisuus näyttää hieman paremmalta, mutta valtakunnan tason positiiviset signaalit voivat kuihtua kuntarahojen niukkuuteen. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen supistukset vaikuttavat todella rajuilta, ja lukioiltakin on häviämässä n. 30 miljoonaa euroa valtionosuuksista (sama summa, joka nyt on käytössä pienten lukioiden lisätukeen...).
Jyväskylän lukioverkkoratkaisu on puhuttanut keväästä lähtien. Esillä on ollut keskusta-alueen lukioratkaisuksi monia vaihtoehtoja aina kahdesta suurlukiosta neljään n. 600 opiskelijan lukioon. Päätöksen asiassa tekee lukiokoulutuksen johtokunta lokakuussa 2011. Päätöksen tulee perustua ensisijaisesti toiminnallisiin ja pedagogisiin kriteereihin, unohtamatta taloudellisuutta. Taloudellisuus ei kuitenkaan saa olla keskeinen peruste. Erittäin tärkeä näkökulma on yhteisöllisyyden toteutuminen tulevissa lukioyksiköissä.
Korpilahden lukio on jo lakkautettu 1.8.2011 lukien. Mikä on Tikakkosken lukion kohtalo? Onko lukiokoulutuksen saavutettavuuden kannalta paras ratkaisu se, että maantieteellisesti laajan Jyväskylän kaupungin lukiokoulutusta järjestettäisiin pelkästään ydinkeskustassa? Opetus- ja kulttuuriministeriö on viime vuoden syksyn työryhmämuistiossaan linjannut lukiokoulutuksen "alueelliseksi palveluksi".
Perusopetukseen esitetään Jyväskylässä leikkauksia, jotka toteutuessaan vievät pohjaa pois valtiovallan halulta vahvistaa perusopetuksen toimintaedellytyksiä. Toivottavasti järki voittaa tässä asiassa. Ainakin sivistyslautakunnalla näyttää olevan selkeä näkemys siitä, että perusopetuksen tasoa ei voi enää laskea.
Kuntaministeri Henna Virkkusen johdolla ollaan valmistelemassa esitystä kuntarakenteen uudistamiseksi. Esityksen on määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Kuntayksikön muodostumisen pohjaksi on ajateltu työssäkäyntialuetta. Jyväskylässä tällaisia ovat Jyväskylän, Äänekosken, Jämsän ja Keuruun seudut. Keski-Suomen maakunnan pohjoisosa muodostuu kuitenkin kunnista, jotka ovat ns. työpaikkaomavaraisia. Vaarana on, että Keski-Suomeen ja koko Suomeen muodostuu nykyistäkin selvemmin A- ja B-luokan kuntia, mikä jyrkentää edelleen menestyvien ja ei-menestyvien alueiden välistä (nyt jo jyrkkää) eroa.
Kunnan virka- ja työehtosopimusten voimassaolo päättyy ensi vuoden alussa. Syksyn aikana neuvotellaan uusien sopimusten sisällöstä, ja selvää on, että neuvotteluista ei tule halppoja. Globaali taloustilanne on niin epävarma, että edes ostovoiman turvaavaa palkankorotusta on vaikea saada aikaan, vaikka sen pitääkin olla tavoitteena. Sopimusteksteihin on saatava oikeudenmukaisuutta lisääviä muutoksia. Esim. luokanvalvojan/ryhmänohjaajan korvauksen olisi oltava euromääräinen nykyisen omaan ylituntipalkkioon perustuvan korvauksen sijaan.
Monenlaisista muutoksista huolimatta pitäisi opetustyössä ja muillakin työaloilla olla myös riittävä perusturvallisuus ja jatkuvuuden tuntu. Ihminen, olipa hän sitten opettaja, oppilas tai muu yhteiskunnan eläjä, haluaa keskimäärin enemmän turvallisuutta kuin epävarmuutta.
