Hetken jo ehti sinisilmäisesti uskoa, että koulutuksesta ei enää leikata. Tai eihän sitä uskonut, mutta halusi uskoa...
Tällä(kin) hallituskaudella koulutusta viedään kuin pässiä narussa, ja siinä pyörityksessä lähtee yli 600 miljoonaa euroa. Ensi vuodelle esitetään 210 miljoonan euron leikkauksia. Tekee mieli kysyä, että mistä näitä leikkaajia aina vain löytyy. Samat puolueet huutavat oppositiossa, että koulutuksesta ei saa leikata, mutta leikkaavat heti, kun pääsevät hallitukseen. Onko tässä mitään järkeä?
Pari päivää siten erästä uutta kansanedustajaa haastateltiin Helsingin Sanomissa. Hän totesi lyhyenä kansanedustaja-aikanaan ehtineensä järkyttyä siitä, että päätökset ovat niin lyhytnäköisiä ja päätösten vaikutuksista ei olla kiinnostuneita. Skeptikko sanoisi, että kyllä uusi kansanedustaja vielä oppii tavoille. Idealisti uskoisi, että tästä alkaa muutos poliittisessa päätöksentekokulttuurissa.
Haluaisin kovasti olla idealisti.
