Ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikat ja resurssit

OKM on julkistanut ammatillisen koulutuksen koulutuksenjärjestäjäkohtaiset opiskelijapaikkamääräesitykset. Keski-Suomen osalta muutos on positiivinen: syksyllä esitettiin opiskelijapaikkaleikkaukseksi lähes 1000 paikkaa (11,5 %), nyt 464 paikkaa (5,6 %). Leikkausesitystä siis kohtuullistettiin selvästi. Silti paikkoja edelleen ollaan leikkaamassa, mikä tuo jatkossa haasteita koulutuksenjärjestäjille ja henkilöstölle.

Lisäksi on muistettava, että lähivuosina ammatillisen koulutuksen järjestämistä vaikeuttavat valtionosuusrahoituksen yksikköhinnan indeksijäädytys ja leikkaukset. Sopeutuminen uuteen resurssipohjaan ja opiskelijamääriin ei tule olemaan helppoa.

Seinistä opetukseen?

Mitä tarkoittaa slogan "seinistä opetukseen"? Sen pitäisi normaalijärjen mukaan tarkoittaa sitä, että koulutukseen käytettävä rahasumma pysyy ennallaan, mutta sitä kohdennetaan hieman enemmän opetukseen ja hieman vähemmän seiniin. Opetukseen käytettävien resurssien pitäisi siis lisääntyä. Näinkö on silloin, kun edellä mainittua iskulausetta käytellään?

Vai olisiko niin, että hokemalla peitetään varsinainen asia. Olisiko kyse siitä, että rahat ovat vähenemässä ja jotain pitää keksiä. Muodostetaan suurempia kouluyksiköitä ja saadaan näin aikaan säästöjä, jotka eivät siirry opetukseen vaan leikkausten kattamiseen.

Miksei sanota esimerkiksi: "Vähemmän seiniä, vähemmän opetusta." Siksi, että se ei kuulosta mukavalta. Parempi on luoda illuusio - silloin vaikeat asiat tuntuvat helpommilta. "Vapaus on orjuutta."

Piste Jyväskylän lukioverkkoprosessille(?)

Jyväskylän kaupunginvaltuusto päätti 4.3. äänestämällä, että lukioverkkoasiaa ei palauteta uudelleen valmisteltavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki ei lähde rahallisesti tukemaan sellaista lukioverkkoratkaisua, jossa Lyseorakennuksessa jatkuisi lukiokoulutus. Edelleen tämä tarkoittaa sitä, että Jyväskylään perustetaan kaksi n. 1200 opiskelijan lukiota (Harjulle ja Voionmaalle), lisäksi säilyvät Aikuislukio ja Tikkakoski (jälkimmäisen tosin hallinnollisesti liitetään Sepän lukioon ja sen jatko Tikkakoskella katsotaan vielä erikseen muutaman vuoden kuluttua).

Ratkaisu on kova isku Lyseolle ja lyseolaisille. Heidän ja monien muidenkin käsitys on, että kouluperinteille ei annettu tarpeeksi arvoa. Voionmaakin joutuu lähtemään nykysijainnistaan Viitaniemeen. Raha on ratkaissut lukioverkon muotoutumisen.

Eteenpäin on katsottava. Lukiokoulutusta on kehitettävä näissä päättäjien määräämissä olosuhteissa, joita ei muuksi voi muuttaa. Erittäin suuri haaste tulee olemaan (yli)suurten lukioyksiköiden toiminnan järjestäminen. Johtamiseen, tukeen ja ohjaukseen on panostettava selvästi enemmän kuin pienemmissä yksiköissä. Kuinka monta apulaisrehtoria (rehtorin lisäksi) tarvitaan johtamaan lukioyksikköä, jossa on 1200 opiskelijaa ja 100 opettajaa? Tällä hetkellä vastaavassa kokonaisuudessa (esim. Seppä + Lyseo) on kaksi rehtoria ja kaksi apulaisrehtoria. Opinto-ohjaajia tarvitaan kuusi (yksi 200 opiskelijaa kohti). Ei ihan halpaa tämäkään...

Yhteisöllisyyden toteuttaminen ei sekään isossa lukiossa ole helppoa. Esimerkiksi 400 uuden ylioppilaan ylioppilasjuhlassa kestää pelkkä lakkienjako noin 7 tuntia (1 min/ylioppilas) tai noin 13 tuntia (2 min/ylioppilas)! Yksittäiselle opettajalle suurin osa koulun tiloissa olevista nuorista on täysin tuntemattomia. Mitä tämä edellyttää esim. koulun turvallisuusjärjestelyiltä?

Melkein kaksivuotinen päätösvenkoilu lukioverkkoasiassa on turhauttanut opettajia pahasti. Suurta myllerrystä lukiokoulutuksessa on ollut yhtäjaksoisesti jo viiden kuuden vuoden ajan. Nyt pitäisi opettajien lähteä taas kerran pystypäin kohti suurta muutosta. Tähän saakka se on aina uudestaan ja uudestaan onnistunut eikä lukiokoulutuksen laadusta ole jouduttu tinkimään.

Positiivinen asia on se, että päätösfarssi ei enää jatku. Eihän?