Suomessa tarvitaan laadukasta ammatillista koulutusta

Suomi on pieni maa. Valtiontalouden tilanteemme ei ole hyvä. Suomi pitäisi saada nousuun - tätä on hoettu jo pitkään. Tärkein asia, jonka avulla nousu voi tapahtua, on koulutuksen resursseista ja osaamisen tasosta huolehtiminen. Ikävä kyllä nykyinen hallituksemme ei näytä käytännön päätöstensä perusteella olevan tällä linjalla.

Koko Suomen koulutusjärjestelmän kannalta suurin kysymysmerkki tällä hetkellä on ammatillisen koulutuksen tulevaisuus. Yksikköhintoja leikataan ensi vuonna 3-4 %, ja vuonna 2017 tulee lähes 200 miljoonan euron leikkaus, joka on n. 10 % koko ammatillisen koulutuksen rahoituksesta! Ja nämä leikkaukset usean aikaisemman vuoden leikkausten päälle.

Koko ammatillinen koulutus halutaan yhdistää saman järjestämisluvan ja lainsäädännön alle, siis aikuis- ja nuorisokoulutus yhdeksi koulutusmuodoksi. Koulutusta halutaan viedä merkittävästi nykyistä enemmän yrityksiin - onko kyse sitten enää koulutuksesta? Esillä on ollut oppisopimuksen kehittäminen ja mm. ns. koulutussopimus-malli. Miten suomalaiset yritykset pystyisivät ottamaan vastaan massiiviset opiskelijajoukot ja järjestämään opiskelijoiden ohjauksen? Suomessa oppisopimusperinne on ihan erilainen kuin esim. Saksassa.

Kaikki tämä ollaan tekemässä samalla, kun resursseja leikataan rajusti.

Tulee mieleen, että voidaanko Suomessa enää mitään merkittävää asiaa kehittää kunnolla tehtyjen valmistelujen ja vaikuttavuusarviointien pohjalta. Minne on koko ajan niin valtava kiire? Ammatillisella toisella asteella siirryttiin tänä syksynä opintopistejärjestelmään, jonka vaikutuksia opettajan työhön, opiskeluun ja koulutuksen resurssien käyttöön ei kukaan tunnu oikein tietävän - tai ainakaan hallitsevan.

Jos ammatillisen koulutuksen edellytysten romuttamista sanotaan kehittämiseksi, niin ollaan hakoteillä. Se on suorastaan loukkaus koulutusalaa kohtaan. Nyt pitäisi erityisesti päättäjien avata silmänsä ja nähdä todellisuus. Kehittäminen, niin rakenteellinen kuin pedagoginenkin, on koulutusalalla työskenteleville itsestään asia, elimellinen osa koko toimintaa. Sitä vain on kohta mahdotonta tehdä, jos edellytykset sen tekemiseen viedään pois.

Onko Suomella varaa ajaa alas ammatillinen koulutus? Parhaimmillaan, riittävästi resursoituna, ammatillinen koulutus pystyisi tuottamaan yrityksiin sellaisia osaavia ja innovointikykyisiä ammattilaisia, jotka ydinjoukkona voisivat pelastaa Suomen.

OAJ haluaa säilyttää sopimusyhteiskunnan

Jyri Ylönen on Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessaan 15.9.2015 huolissaan valtiontalouden tilanteesta. Huoli on todella aiheellinen myös OAJ Keski-Suomen mielestä, mutta taloutta ei paranneta koulutusta rokottamalla.

Hallitus on leikkaamassa koulutuksesta yli 600 miljoonaa euroa edellisen hallituksen 1,5 miljardin euron lisäksi. Kuitenkin Suomi nousee vain koulutuksen ja osaamisen avulla – koulutukseen sijoittaminen tuottaa yhteiskunnalle valtavia taloudellisiakin voittoja. Miksi tätä yksinkertaista, tutkimuksinkin todistettua faktaa ei haluta ymmärtää?

Hallitus myös suunnittelee pakottavan lainsäädännön perusteella heikentävänsä työehtoja. Tässä on kyse isosta periaatteellisesta asiasta. Suomessa on 2,2 miljoonaa palkansaajaa, joihin kuuluu näin ollen ylivoimainen enemmistö työikäisistä kansalaisista. Kyse ei siis ole muutaman ay-pomon asiasta.

Työehdot on Suomessa vuosikymmeniä - ”Tammikuun kihlauksesta” 1940 lähtien - sovittu yhteisesti työmarkkinaosapuolten kesken. Lainsäädäntö on turvannut työntekijöille ehtojen minimitason. Tällä tavoilla työmarkkinoilla on säilynyt tasapaino, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että työntekijät voivat elää ihmisarvoista elämää – päinvastoin kuin maissa, joissa tällaista tasapainoa ei ole. Tätä pitkään rakennettua ja hyväksi havaittua toimintatapaa hallitus haluaa nyt murtaa. Sitä OAJ Keski-Suomi ei voi hyväksyä.

Valtiontalouden vaikeaan tilanteeseen on etsittävä parannuskeinoja yhteistyöllä, ei pakottamalla. Tarvitaan yhteiskuntasopimus, joka on neuvottelun, ei sanelun tulos. Koulutuksen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä uusiin innovaatioihin panostaminen ovat keinoja, joilla on mahdollista kehittää suomalaista osaamista ja tuotantoa kilpailukykyiseksi.

OAJ:n syyttäminen vastuuttomaksi, kuten Ylönen mielipidekirjoituksessaan tekee, ei auta ketään. OAJ Keski-Suomi haluaa osaltaan tukea sopimusyhteiskunnan säilymistä ja tuoda esille koulutuksen ja opettajien merkitystä yhteiskunnalle.

Juha Paananen, puheenjohtaja, OAJ Keski-Suomi

Jouko Salo, alueasiamies, OAJ Keski-Suomi


(Teksti julkaistu Keskisuomalaisessa 17.9.2015)

Eikö mitään uutta auringon alla?

Hetken jo ehti sinisilmäisesti uskoa, että koulutuksesta ei enää leikata. Tai eihän sitä uskonut, mutta halusi uskoa...

Tällä(kin) hallituskaudella koulutusta viedään kuin pässiä narussa, ja siinä pyörityksessä lähtee yli 600 miljoonaa euroa. Ensi vuodelle esitetään 210 miljoonan euron leikkauksia. Tekee mieli kysyä, että mistä näitä leikkaajia aina vain löytyy. Samat puolueet huutavat oppositiossa, että koulutuksesta ei saa leikata, mutta leikkaavat heti, kun pääsevät hallitukseen. Onko tässä mitään järkeä?

Pari päivää siten erästä uutta kansanedustajaa haastateltiin Helsingin Sanomissa. Hän totesi lyhyenä kansanedustaja-aikanaan ehtineensä järkyttyä siitä, että päätökset ovat niin lyhytnäköisiä ja päätösten vaikutuksista ei olla kiinnostuneita. Skeptikko sanoisi, että kyllä uusi kansanedustaja vielä oppii tavoille. Idealisti uskoisi, että tästä alkaa muutos poliittisessa päätöksentekokulttuurissa.

Haluaisin kovasti olla idealisti.

Uusi hallitus - uudet vai vanhat kujeet?

Hallitus on Suomessa vaihtumassa. Todennäköinen hallituspohja on keskusta-perussuomalaiset-kokoomus. Varsinaiset hallitusohjelmaneuvottelut ovat alkamassa tänään. Talouskehityksen suunnan kääntämiseksi kaavaillaan jopa 10 miljardin euron leikkauksia julkiselta sektorilta. Se on valtava määrä rahaa - ja ainakin joidenkin taloustieteilijöiden mielestä aivan liikaa.

Ennen vaaleja kaikki puolueet totesivat liikuttavan yksimielisesti, että koulutuksesta ei voi enää leikata. Mikä tulee olemaan todellisuus seuraavien neljän vuoden aikana? Jos leikkaussummat ovat edellä kuvatun tasoisia, voiko koulutus jotenkin välttyä leikkauksilta?

Hallitustunnustelija Juha Sipilä esitti kaikille puolueille 15 kysymystä, joista yksi käsitteli koulutusta. Kaikki kolme nyt hallitusohjelmaa rakentavaa puoluetta olivat samaa mieltä siitä, että varhaiskasvatukseen on panostettava ja uusi, pedagogista varhaiskasvatusta korostava varhaiskasvatuslaki on saatava aikaan. Tämä on taloudellisestikin järkevää, koska varhaiskasvatukseen sijoitettu sijoitettu rahamäärä saadaan jatkossa moninkertaisesti takaisin.

Perusopetukseen liittyvät asiat ovat esillä kaikilla kolmella puolueella, vaikkakin erilaisin painotuksin. Esim. keskusta haluaa puuttua koulupäivän rakenteeseen ja perussuomalaiset vaativat ruosin kieltä vapaaehtoiseksi.

Puolueiden vastaukset paljastavat myös selkeitä koulutuksen kehittämiseen liittyviä näkemyseroja. Keskustalle näyttää olevan tärkeää toisen asteen koulutuksen kehittäminen aluepoliittisesta näkökulmasta: koulutuksenjärjestäjiä on kuunneltava ja koulutuksen alueellinen saavutettavuus on turvattava. Perussuomalaiset on selkeästi ammatillisen koulutuksen puolustaja; siihen on heidän mielestään panostettava - lukiokoulutusta perussuomalaiset eivät edes mainitse. Kokoomuksen vastauksesta taas voi päätellä, että yleissivistävä koulutus on kokoomukselle tärkeä. Kokoomus vaatii jopa lukiokoulutuksen pitkäaikaisen kehittämistyön aloittamista.

Korkea-asteen koulutukseen positiivisimmin suhtautuu kokoomus, joka esittää mm. yliopistoille lisäpääomitusta (ehtona kuitenkin yksityisen rahoituksen lisääminen).

Ihan kivoja ajatuksia vastauksissa siis on esitetty. Mutta kun uusi hallitus alkaa käytännössä toimia, niin ovatko nämä ajatukset vielä muistissa? Vai jyrääkö talouskuriajattelu kaiken alleen? En viitsi ennustaa, koska ennustuksesta tulisi liian synkkä...