torstai 18. syyskuuta 2014

Toisen asteen vaaran vuodet

Lukio- ja ammatillinen koulutus eli toisen asteen koulutus on mullistumassa koko Suomessa lähivuosina. Taustalla on valtiontalouden tasapainottaminen, johon lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten on osallistuttava 260 miljoonalla eurolla.

Leikkaussumma on valtava. Se merkitsee sitä, että lukio- ja ammatillista koulutusta ei voida järjestää jatkossa enää samalla tavalla kuin nykyisin. Samalla vaarantuvat vakavasti koulutuksen laatu, koulutuksellinen tasa-arvo ja koulutuksen alueellinen saavutettavuus.

Opetus- ja kulttuuriministeriö nimittää tätä muutosta ”toisen asteen rakanteelliseksi uudistamiseksi”. Tavoite on, että järjestäjäverkkoa toisella asteella karsitaan merkittävästi: järjestäjien määrä vähenee ja koko suurenee. Kyseessä on ennen näkemätön koulutuksen resurssien alasajo, josta yhteiskunta maksaa suunnattoman laskun 10-20 vuoden kuluessa mm. syrjäytymisestä aiheutuvien kulujen kasvuna.

Kaikki toisen asteen koulutuksen nykyiset järjestämisluvat tullaan nollaamaan ja uudet luvat hakemaan puhtaalta pöydältä ensi vuoden elokuun loppuun mennessä. Hakuohjeet saadaan vasta tulevana vuodenvaihteena. OKM tekee lupapäätökset vuoden 2016 alkupuolella, ja uudet luvat tulevat voimaan 1.1.2017. Lupien hakuprosessin aikataulu on erittäin tiukka.

Keväällä OKM:stä tihkui tietoja, että lukiojärjestäjältä edellytettäisiin vähintään 500 opiskelijaa ja ammatillisen koulutuksen järjestäjältä 1000/2000 opiskelijaa. Nämä kriteerit täyttäisi Keski-Suomessa vain kolme järjestäjää. Kesäkuussa julkistetuissa OKM:n linjauksissa tarkkoja opiskelijamäärärajoja ei ole, mutta edellytyksenä ovat "vahvat" koulutuksenjärjestäjät. Hallintokielessä "vahva" = "iso".

Tällä hetkellä toisen asteen koulutuksen järjestäjiä on maakunnassamme reilu parikymmentä, joista suurimmalla osalla opiskelijoita on alle 200. Läheskään kaikki nykyiset järjestäjät eivät tule saamaan lupaa. Hakemiseen ei siis kannata tuhlata ruutia turhaan, vaan tarvitaan koulutuksenjärjestäjien yhteistyötä hakemisprosessin hoitamiseksi järkevästi.

Järjestäjä ei ole sama kuin oppilaitos – yhdellä järjestäjällä voi olla oppilaitoksia enemmän kuin yksi. Käytännössä koulutuksenjärjestäjinä voivat olla isot kunnat isäntäkuntamallin mukaisesti tai kuntayhtymätyyppiset järjestäjät. Todennäköisesti Keski-Suomessa on tulevaisuudessa vain muutama iso toisen asteen koulutuksen järjestäjä.

Ydinkysymys on se, miten isot järjestäjät muodostavat oppilaitosverkkonsa. Toisin sanoen: miten lukio- ja ammatillinen koulutus on alueellisesti saavutettavissa vuonna 2017 - ja erityisesti sen jälkeen?

Valtakunnassa ja Keski-Suomessakin on nähtävissä, että mitä suurempi koulutuksenjärjestäjä, sitä enemmän se keskittää koulutusta. Tämä johtaa koulutuksen alueellisen saatavuuden heikkenemiseen. Halutaanko Keski-Suomessa, että yhä suurempi osa 16-vuotiaista nuorista asuu opiskelujen takia eri paikkakunnalla kuin vanhempansa?

On selvitetty, että alueilla, joilla ei ole saatavissa toisen asteen koulutusta alle 50 km:n säteellä, on eniten nuoria vailla toisen asteen tutkintoa. Tuloksena on keskimääräisen koulutustason lasku. Miten tämä sopii yhteen hallituksen tavoitteen ”Suomi maailman osaavin kansa vuonna 2020” kanssa?

Lisäksi on huomioitava, että toisen asteen rakenteellisen uudistamisen kanssa samanaikaisesti on sekä lukio- että ammatillisessa koulutuksessa menossa merkittävät toiminnalliset uudistukset (lukiokoulutuksessa uudet tavoitteet ja tuntijako sekä ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen; ammatillisessa koulutuksessa tutkintojärjestelmän muutos). Myös valtionrahoitusjärjestelmä koko toisella asteella uudistetaan (mm. siirrytään todellisista kustannuksista budjettirahoitukseen).

Tuntuu siltä, että kukaan ei hallitse kokonaisuutena näitä muutoksia ja niiden yhteisvaikutuksia, jotka muokkaavat ja murtavat syvällisesti toisen asteen koulutuksen rakenteita ja toiminnan periaatteita. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa riittävin resurssein ja laadukkaasti toimivan toisen asteen koulutuksen. Siihen perustuu suomalainen osaaminen.

On valitettavaa, että Suomessa koulutuspoliittisia päätöksiä tehdään tällä hetkellä pelkästään talouden ehdoilla eikä koulutuksen pitkäkestoisia vaikutuksia vieläkään osata ottaa huomioon. Virallisena tavoitteena valtakunnassa on se, että kaikki nuoret suorittavat toisen asteen tutkinnon. Toisen asteen rakenteellisessa uudistuksessa tämä tavoite vesitetään.

Toivottavasti uudet kansanedustajat ja uusi hallitus ymmärtävät ohjata toisen asteen uudistusta paremmille raiteille.

Juha Paananen
puheenjohtaja, OAJ Keski-Suomi


(Mielipideteksti, lähetetty Keskisuomalaiseen 17.9.2014 ja Yle Keski-Suomeen 18.9.2014)

torstai 11. syyskuuta 2014

Lupaako vai eikö lupaa?

Toisen asteen rakenteellisen uudistuksen yhteydessä kaikki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen luvat menevät uusiksi. Luvat haetaan 31.8.2015 mennessä, ja OKM päättää uusista luvista alkuvuonna 2016. Uusien lupien mukainen toisen asteen koulutus alkaa 1.1.2017.

Keväällä 2014 OKM:stä tihkui tietoja, että lukiojärjestäjältä edellytettäisiin vähintään 500 opiskelijaa (tällaisia järjestäjiä Keski-Suomessa yksi!) ja ammatillisen koulutuksen järjestäjältä 1000/2000 opiskelijaa (Keski-Suomessa kaksi järjestäjää). Kesäkuussa julkistetuissa linjauksissa nämä lukumäärät on poistettu, mutta puhutaan "vahvoista" koulutuksenjärjestäjistä. "Vahva" lienee yhtä kuin "iso".

Pelkona tässä järjestelyssä on se, että koulutuksen alueellinen saatavuus heikkenee huomattavasti. Missä esim. jatkossa on pisteitä, joissa annetaan lukiokoulutusta?

Käytännön kysymys on se, ketkä hakevat lupaa. Kaikki nykyiset järjestäjätkö? Ei varmaankaan. Valmistelusta voi päätellä, että kaikki nykyiset järjestäjät eivät saa lupaa. Tarvitaan koulutuksenjärjestäjien yhteistyötä, jotta hakemisprosessi saadaan hoidettua järkevästi.