Lukiorahoitukseen tasokorotus!

Lukiokoulutuksen yksikköhintoja leikataan 2014-2015 yli 10 %. Ensi vuonna keskimääräinen yksikköhinta on 6 000 e. Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa vastaava yksikköhinta on tänä vuonna 11 500 e, peruskoulussa ja ammattikorkeassa 7 700 e. Lukiokoulutus on kaikista koulutusmuodoista selvästi halvinta koulutusta.

Samalla lukiokoulutukseen on tulossa suuret muutokset, jotka edellyttäisivät lisäpanostusta. Mm. ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen vaatii rahaa laitteisiin ja verkkoihin sekä opettajien täydennyskoulutukseen. Ja nyt siis ollaan jo ennestään aivan liian vähäistä rahoitusta edelleen pienentämässä.

Vaikka taloudelliset ajat ovat vaikeat, niin nykypäättäjien koulutuskielteisyyttä ei voi käsittää. Koulutuksen alasajo johtaa tulevina vuosina valtaviin, hallitsemattomiin menoihin sosiaali- ja terveyspuolella. Miten ihmeessä tätä yksinkertaista mekanismia ei ymmärretä ja oteta päätöksenteossa huomioon?

OAJ:n valtuuston syyskokous pidettiin tällä viikolla. Kokouksessa hyväksyttiin ponsi, jonka mukaan OAJ toimii aktiivisesti sen puolesta, että lukiokoulutuksen rahoitukseen saadaan tasokorotus. Tulevat eduskuntavaalit ovat koulutusvaalit, ja tässä on yksi vaaliteema. Toivottavasti se on myös mahdollisimman monen ehdokkaan vaalilupaus - joka pidetään.

Toisen asteen vaaran vuodet

Lukio- ja ammatillinen koulutus eli toisen asteen koulutus on mullistumassa koko Suomessa lähivuosina. Taustalla on valtiontalouden tasapainottaminen, johon lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten on osallistuttava 260 miljoonalla eurolla.

Leikkaussumma on valtava. Se merkitsee sitä, että lukio- ja ammatillista koulutusta ei voida järjestää jatkossa enää samalla tavalla kuin nykyisin. Samalla vaarantuvat vakavasti koulutuksen laatu, koulutuksellinen tasa-arvo ja koulutuksen alueellinen saavutettavuus.

Opetus- ja kulttuuriministeriö nimittää tätä muutosta ”toisen asteen rakanteelliseksi uudistamiseksi”. Tavoite on, että järjestäjäverkkoa toisella asteella karsitaan merkittävästi: järjestäjien määrä vähenee ja koko suurenee. Kyseessä on ennen näkemätön koulutuksen resurssien alasajo, josta yhteiskunta maksaa suunnattoman laskun 10-20 vuoden kuluessa mm. syrjäytymisestä aiheutuvien kulujen kasvuna.

Kaikki toisen asteen koulutuksen nykyiset järjestämisluvat tullaan nollaamaan ja uudet luvat hakemaan puhtaalta pöydältä ensi vuoden elokuun loppuun mennessä. Hakuohjeet saadaan vasta tulevana vuodenvaihteena. OKM tekee lupapäätökset vuoden 2016 alkupuolella, ja uudet luvat tulevat voimaan 1.1.2017. Lupien hakuprosessin aikataulu on erittäin tiukka.

Keväällä OKM:stä tihkui tietoja, että lukiojärjestäjältä edellytettäisiin vähintään 500 opiskelijaa ja ammatillisen koulutuksen järjestäjältä 1000/2000 opiskelijaa. Nämä kriteerit täyttäisi Keski-Suomessa vain kolme järjestäjää. Kesäkuussa julkistetuissa OKM:n linjauksissa tarkkoja opiskelijamäärärajoja ei ole, mutta edellytyksenä ovat "vahvat" koulutuksenjärjestäjät. Hallintokielessä "vahva" = "iso".

Tällä hetkellä toisen asteen koulutuksen järjestäjiä on maakunnassamme reilu parikymmentä, joista suurimmalla osalla opiskelijoita on alle 200. Läheskään kaikki nykyiset järjestäjät eivät tule saamaan lupaa. Hakemiseen ei siis kannata tuhlata ruutia turhaan, vaan tarvitaan koulutuksenjärjestäjien yhteistyötä hakemisprosessin hoitamiseksi järkevästi.

Järjestäjä ei ole sama kuin oppilaitos – yhdellä järjestäjällä voi olla oppilaitoksia enemmän kuin yksi. Käytännössä koulutuksenjärjestäjinä voivat olla isot kunnat isäntäkuntamallin mukaisesti tai kuntayhtymätyyppiset järjestäjät. Todennäköisesti Keski-Suomessa on tulevaisuudessa vain muutama iso toisen asteen koulutuksen järjestäjä.

Ydinkysymys on se, miten isot järjestäjät muodostavat oppilaitosverkkonsa. Toisin sanoen: miten lukio- ja ammatillinen koulutus on alueellisesti saavutettavissa vuonna 2017 - ja erityisesti sen jälkeen?

Valtakunnassa ja Keski-Suomessakin on nähtävissä, että mitä suurempi koulutuksenjärjestäjä, sitä enemmän se keskittää koulutusta. Tämä johtaa koulutuksen alueellisen saatavuuden heikkenemiseen. Halutaanko Keski-Suomessa, että yhä suurempi osa 16-vuotiaista nuorista asuu opiskelujen takia eri paikkakunnalla kuin vanhempansa?

On selvitetty, että alueilla, joilla ei ole saatavissa toisen asteen koulutusta alle 50 km:n säteellä, on eniten nuoria vailla toisen asteen tutkintoa. Tuloksena on keskimääräisen koulutustason lasku. Miten tämä sopii yhteen hallituksen tavoitteen ”Suomi maailman osaavin kansa vuonna 2020” kanssa?

Lisäksi on huomioitava, että toisen asteen rakenteellisen uudistamisen kanssa samanaikaisesti on sekä lukio- että ammatillisessa koulutuksessa menossa merkittävät toiminnalliset uudistukset (lukiokoulutuksessa uudet tavoitteet ja tuntijako sekä ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen; ammatillisessa koulutuksessa tutkintojärjestelmän muutos). Myös valtionrahoitusjärjestelmä koko toisella asteella uudistetaan (mm. siirrytään todellisista kustannuksista budjettirahoitukseen).

Tuntuu siltä, että kukaan ei hallitse kokonaisuutena näitä muutoksia ja niiden yhteisvaikutuksia, jotka muokkaavat ja murtavat syvällisesti toisen asteen koulutuksen rakenteita ja toiminnan periaatteita. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa riittävin resurssein ja laadukkaasti toimivan toisen asteen koulutuksen. Siihen perustuu suomalainen osaaminen.

On valitettavaa, että Suomessa koulutuspoliittisia päätöksiä tehdään tällä hetkellä pelkästään talouden ehdoilla eikä koulutuksen pitkäkestoisia vaikutuksia vieläkään osata ottaa huomioon. Virallisena tavoitteena valtakunnassa on se, että kaikki nuoret suorittavat toisen asteen tutkinnon. Toisen asteen rakenteellisessa uudistuksessa tämä tavoite vesitetään.

Toivottavasti uudet kansanedustajat ja uusi hallitus ymmärtävät ohjata toisen asteen uudistusta paremmille raiteille.

Juha Paananen
puheenjohtaja, OAJ Keski-Suomi

(Mielipideteksti, lähetetty Keskisuomalaiseen 17.9.2014 ja Yle Keski-Suomeen 18.9.2014)

Lupaako vai eikö lupaa?

Toisen asteen rakenteellisen uudistuksen yhteydessä kaikki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen luvat menevät uusiksi. Luvat haetaan 31.8.2015 mennessä, ja OKM päättää uusista luvista alkuvuonna 2016. Uusien lupien mukainen toisen asteen koulutus alkaa 1.1.2017.

Keväällä 2014 OKM:stä tihkui tietoja, että lukiojärjestäjältä edellytettäisiin vähintään 500 opiskelijaa (tällaisia järjestäjiä Keski-Suomessa yksi!) ja ammatillisen koulutuksen järjestäjältä 1000/2000 opiskelijaa (Keski-Suomessa kaksi järjestäjää). Kesäkuussa julkistetuissa linjauksissa nämä lukumäärät on poistettu, mutta puhutaan "vahvoista" koulutuksenjärjestäjistä. "Vahva" lienee yhtä kuin "iso".

Pelkona tässä järjestelyssä on se, että koulutuksen alueellinen saatavuus heikkenee huomattavasti. Missä esim. jatkossa on pisteitä, joissa annetaan lukiokoulutusta?

Käytännön kysymys on se, ketkä hakevat lupaa. Kaikki nykyiset järjestäjätkö? Ei varmaankaan. Valmistelusta voi päätellä, että kaikki nykyiset järjestäjät eivät saa lupaa. Tarvitaan koulutuksenjärjestäjien yhteistyötä, jotta hakemisprosessi saadaan hoidettua järkevästi.

Lukiorahoitus uusiksi

Lukiorahoitus on muuttumassa radikaalisti. Muutos liittyy osana toisen asteen rakenteelliseen uudistamiseen, jossa leikataan toisen asteen resursseja yhteensä 260 Me. Uudistaminen tarkoittaa siis resurssien rajua leikkaamista.

Lukiorahoituksen uudistamista on valmisteltu ministeriössä salassa, ja vasta valmistelun loppuhetkille on perustettu yhteistyöryhmä kokoamaan esitystä. Ryhmän työ päättyy jo 1.6.2014.

Rahoitus on tarkoitus muuttaa todellisiin kustannuksiin perustuvasta budjettirahoitukseksi (budjettimäärärahaa on helpompi jatkossa leikata!). Pohjana pidettäneen ammatillisen koulutuksen mallia "vaikuttavuus/tuloksellisuusrahoitus - suoritusrahoitus - perusrahoitus". Miten pystytään turvaamaan lukioiden perusrahoitus, joka jo valmiiksi on alimitoitettu? Tuloksellisuuskriteerit ovat täysin auki - pitäisikö koko tuloksellisuusrahoitus tässä vaiheessa kokonaan unohtaa?

Pienten lukioiden lisä on poistumassa, ja tilalle on tulossa saatavuuslisä. Pystytäänkö sen avulla turvaamaan koulutuksen riittävä alueellinen kattavuus? Ministeriöstä on esitetty, että koulutuksenjärjestäjällä pitäisi olla vähintään 500 opiskelijaa. Tällä hetkellä Keski-Suomessa on yksi tällainen järjestäjä...

Rahoitusta aiotaan antaa vain kolmen vuoden opintoihin. On monia syitä siihen, että lukio-opintoihin käytetään neljä vuotta. Voidaanko kaikki lukiolaiset lyödä samaan muottiin ja jättää "neloset" ilman rahoitusta?

Lisäksi rahoitusta annettaisiin vain tutkintoon tähtääviin opintoihin. Tällainen periaate sopii erittäin huonosti aikuislukioihin, joilla on suuri merkitys elinikäisen oppimisen mahdollistajina. Onko tulevaisuudessa? Erityislukioiden rahoitusta ollaan pienentämässä 50 %:lla, mikä vaarantaa koko erityislukiotoiminnan Suomessa.

Koko lukiokoulutuksen tulevaisuus Suomessa näyttää tällä hetkellä epäselvältä. Leikkaamisen ja liian suurien yhtäkkisten muutosten tieltä pitää päästä lukiokoulutuksen kehittämiseen.

OAJ:n valtuustovaalit 2014

Tänä keväänä järjestetään OAJ:n valtuustovaalit, joissa valitaan OAJ:n valtuusto toimikaudeksi 2014-2018. Valtuusto on OAJ:n ylin päättävä elin.

Olen ehdolla OAJ:n valtuustovaaleissa, koska kasvatuksen ja koulutuksen puolustajia tarvitaan tällä hetkellä kaikilla vaikuttamisen tasoilla. Valtakunnan ylimmillä päätöksentekotasoilla ei nykyään ikävä kyllä ymmärretä kasvatuksen ja koulutuksen todellista merkitystä yhteiskunnalle. Suomi on vauraampi kuin koskaan ennen, ja samalla leikataan kasvatuksen ja koulutuksen resursseista enemmän kuin ikinä koko itsenäisyytemme aikana. Näin aiheutetaan Suomelle tulevaisuudessa valtavat ja kestämättömät lisäkustannukset. Pelkästään yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa!

Tästä huolimatta apatiaan ei voi vaipua.

Kokemuksesta voin sanoa, että OAJ:n valtuustossa ja toimielimissä voi todellisuudessa vaikuttaa valtakunnallisiin koulutuspoliittisiin päätöksiin ja niiden valmisteluun. Olen ollut vuodesta 2010 lähtien jäsenenä OAJ:n koulutuspoliittisessa toimikunnassa, jossa on valmisteltu lausunnot kaikkiin keskeisiin kasvatusta ja koulutusta koskeviin päätöksiin. Näissä päätöksissä on OAJ:n kädenjälki yleensä selvästi näkynyt, esimerkkeinä viime ajoilta vaikkapa koulujen työrauhaa ja osallisuutta koskevan lainsäädännön uudistaminen ja lukion tuntijakoesitys. OAJ:n näkemyksillä on päätöksiä valmisteltaessa painoarvoa.

Vielä kun saataisiin poliittiset päättäjät kaikilla tasoilla oivaltamaan, että leikkaamalla kasvatuksesta ja koulutuksesta leikataan samalla koko Suomelta tulevaisuus, niin tunnelin päässä näkyisi ehkä valoa. Omalta osaltani olen OAJ Keski-Suomen puheenjohtajana tätä asiaa vääntänyt rautalangasta lukuisissa keskusteluissa ja tilaisuuksissa keskisuomalaisten kasvatus- ja koulutusalan päättäjien ja virkamiesten kanssa. Samasta asenteiden muokkaamisesta valtakunnallisen OAJ:nkin toiminnassa on kyse.

Toivon, että opettajat äänestävät aktiivisesti OAJ:n valtuustovaaleissa. OAJ on yksi merkittävimmistä foorumeista, jonka kautta kasvatuksen ja koulutuksen asioita voidaan viedä eteenpäin.

Minne menet, lukio?

Lukion tuntijakotyöryhmän esitys uudeksi lukion tuntijaoksi tuli julki viime vuoden joulukuussa. Esitys herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Tuntijakomalleja on kolme (A, B ja C), joista A- ja B-mallissa valinnaisuus vietäisiin hyvin pitkälle ja C-mallissa valinnaisuutta lisättäisiin maltillisesti (vähän). Reaaliaineet jaettaisiin koreihin, joista opiskelija voisi valita aineita ja kursseja.

Mikä näistä malleista tulee lopulta lukion tuntijaoksi, vai kaikkiko? Vai ei mikään? Esitys on sen verran sekava, että koko uudistuksen vesittymisen vaara on suuri. Vaalitkin ovat lähellä.

Perusaineina pakollisia olisivat äidinkieli, matematiikka ja vieraat kielet. Lisäksi pakollisesti opiskeltaisiin lukiolaissa mainitut uskonto, elämänkatsomustieto, terveystieto ja liikunta. Yhdessä tuntijakomallissa tosin pakollisia aineita olisi enemmän, suunnilleen saman verran kuin nyt. Jos valinnaisuutta haluttaisiin radikaalisti lisätä, onko hyvä lähtökohta se, että laki määrää pakolliset aineet?

Lukio on yleissivistävä koulutusmuoto. Paljon on viime aikoina keskusteltu siitä, mitä yleissivistys oikeastaan on ja miten se on muuttunut. Ennallaan tässä maailmassa ei pysy mikään, ei yleissivistyskään. Lukion kannalta olennaista on se, miten ja kuka määrittelee lukion yleissivistävyyden. Jos lukio-opintojen valinnaisuutta lisättäisiin huomattavasti, yleissivistyksen määrittelisi kukin opiskelija itse. He päättäisivät opiskelijakohtaisesti sen, kuuluuko lukion antamaan yleissivistykseen esim. nykyisyyden historiallisten juurien, yhteiskunnan toimintamekanismien tai luonnon ekologisten lainalaisuuksien ymmärtäminen.

Lukion valtakunnallisesta kehittämisestä pitää olla huolissaan. Vuoden 2010 lukionkehittämistyöryhmän muistio olisi antanut hyvän pohjan lukion uudistamiseen. Sen jälkeen asia pitkistyi ja sitkistyi. Samalla lukiokoulutuksen ennestään liian alhaisella tasolla ollutta rahoitusta leikattiin rajusti, ja leikkaukset jatkuvat vielä ensi vuonnakin. Nyt on lopulta olemassa uuden lukion tuntijakoesitys, tai useita esityksiä. Miten käy tulevaisuudessa lukioiden?