Yli 1000 opiskelijan suurlukioista koko Suomessa on erittäin vähän kokemuksia eikä käytännössä lainkaan tutkimustietoa niiden toimivuudesta. Suunnitellut suurlukiot vaatisivat nykytilanteeseen verrattuna lisäresursointia opiskelijoiden tukeen ja ohjaukseen (esim. opinto-ohjauksen mitoituksen tulisi olla 1 opinto-ohjaaja enintään 200 opiskelijaa kohti – nykyisin ei olla tällä tasolla). Johtamisen osalta (rehtorit, apulais-/vararehtorit) resurssitarve pysyisi suurlukioratkaisussa vähintään samalla tasolla kuin nyt. Suurlukiossa yksittäinen opettaja tuntisi henkilökohtaisesti vain pienen osan koulun opiskelijoista, millä on suora vaikutus esim. koulun turvallisuuteen. Tarvittaisiinko suurlukioon kulunvalvontajärjestelmät ja vartijat, jotta turvallisuus voitaisiin taata? Myös opiskelijoiden syrjäytymisvaara, hukkuminen massaan, kasvaa, kun lukion koko suurenee.
Huomioitavaa on se, että suurlukiot johtaisivat ryhmäkokojen kasvamiseen, vaikka kehityksen pitäisi olla päinvastainen. Opetus- ja kulttuuriministeriön lukionkehittämistyöryhmän muistiossa vuodelta 2010 todetaan, että muistiossa ehdotettuja pedagogisia uudistuksia (esim. osallisuutta ja yhteisöllisyyttä edistävien työtapojen käyttöönotto, oppiainetta laajempien kokonaisuuksien opiskelu, tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen opiskelussa) ei voi toteuttaa suurissa ryhmissä.
Lisäksi yhteisöllisyyttä tukevien, koko koulun yhteisten tilaisuuksien järjestäminen on yli 1000 opiskelijan suurlukioissa käytännössä mahdotonta (esim. ylioppilasjuhla). Lukiota on verrattu yhteisöllisyysasiassa n. 4000 opiskelijan ammattiopistoon, mutta tällainen vertailu johtaa harhaan, koska ammattiopistossa on 24 eri tutkintoa (keskimäärin selvästi alle 200 opiskelijaa / tutkinto!), joiden pohjalta muodostuvat omat yhteisönsä – lukiossa on yksi tutkinto ja yksi opiskelijayhteisö.
Jos tuleva lukioverkkoratkaisu kuitenkin sisältää suurlukion, niin se tulee suunnitella ja rakentaa alusta alkaen modernin lukiopedagogiikan ja yhteisöllisyyden periaatteiden pohjalta ja varmistaa riittävät resurssit opettamiseen, ohjaukseen ja tukeen sekä johtamiseen.
Tulevassa lukioverkkoratkaisussa tulee minimoida opiskelija- ja työyhteisöjen muutokset. Sekä opiskelijat että opetushenkilöstö ovat joutuneet opiskelemaan ja tekemään työtä suurten muutosten keskellä jo useiden vuosien ajan. Taustalla ovat kolmen kunnan yhdistyminen, lukioiden lakkauttamiset (Palokka, Vaajakoski, Korpilahti), uuden lukion perustaminen (Sepän lukio) ja lukiokoulutuksen siirto kaupungilta koulutuskuntayhtymälle. Nyt tehtävien päätösten lähtökohtana pitää olla se, että opetushenkilöstölle lopultakin annetaan mahdollisuus keskittyä varsinaiseen työhön, opettamiseen, sekä opiskelijoille opiskeluun.
Lukiokoulutuksella tulee olla verkkoratkaisun jälkeenkin oma selkeästi näkyvä identiteetti ja imago toisen asteen kokonaisuudessa. Tämä edellyttää mm. sitä, että verkkoratkaisussa on ainakin yhtenä osana fyysinen rakennuskokonaisuus, jossa on perinteisesti toiminut ja jatkossa toimii vain lukiokoulutus. Tämä ratkaisu ei millään tavoin estä yhteistyön kehittämistä ammatillisen toisen asteen kanssa, jota koulutuslainsäädäntökin edellyttää. Valtakunnalliset toisen asteen koulutuslinjaukset lähtevät ns. duaalimallista: lukiokoulutus on siinä yleissivistävä koulutusväylä, joka valmistaa opiskelijoita erityisesti korkeakouluopintoja varten.
Yhteisöllisen, opiskelijoiden ja opetushenkilöstön hyvinvoinnin turvaavan lukioverkkoratkaisun puolesta
Juha Paananen Jari Poikolainen
puheenjohtaja puheenjohtaja
OAJ:n Keski-Suomen alueyhdistys ry. Jyväskylän opettajien ammattiyhdistys ry.
(3.2.2012)
